Laukaan koru

Vilkas kauppareitti kulkee Leppävettä pitkin.
On 1500-luvun loppupuoli. Kauppiaat soutavat renkeineen turkiskaupoille kohti pohjoista.
Kauppa-Saksa poikkeaa Seppälän lahden rantaan, ja kannattaa kirstunsa Seppälän talon avaraan tupaan.
Kauppias levittelee pöydälle silkit, helmet hopeiset ja pronssiset käädyt ja soljet, värit, napit ym. ihanuudet, joista Seppälän tytär  Maria, ei ole osannut uneksiakkaan. Maria ihailee kauppiaan kalleuksia. Hän kiinnostuu pienestä pronssisoljesta.
- Se ei varmaankaan ole liian kallis. Isän voisi saada suostuteltua ostamaan sen, hän pohtii mielessään.
Pitkän neuvottelun jälkeen isä vaivautuneena suostuu vaihtamaan soljen oravannahka-valuutalla.
- Suluhasetha ne helyjä osteloo. Pittääkö sitä jo nyt ruveta koristautumaan.

Maria on haltioissaa soljesta.
Joka pyhä hän kiinnittää soljen vaatekertaansa.
Juoksee tuon tuosta lähteelle katsomaan kuvajaistaan.
- Syntistä touhua tuo tuommonen jatkuva kuvajaisensa vahtoominen. Ee hyvvee tiijä, äiti toruskelee tytärtään.

Keskikesän sunnuntaiaamuna Maria rientää taas lähteelle vesikiulu kainalossaan.
Hän kumartuu lähteen puoleen nähdäkseen taas ihanan solkensa.
Solki luiskahtaa lähteeseen. Maria yrittää tavoittaa solkeaan, ja on itsekkin vajota lähteensilmään.
Epätoivosta suunniltaan Maria juoksee pihaan ja huutaa veräjältä:
- Näkki vei soljen!
Mummo istuu tuvan rappukivellä, tekee kummia merkkejä kädellään, ja sopottaa jotain huivinsa liepeen takana Näkin nimen kuultuaan.
Äiti kaivolla piirtää ristinmerkin, voihkii Neitsyt Mariaa. Muistaa uuden kirkonopin ja vaihtaa Neitsyen Isään Jumalaan.

Maria itkee ja etsii solkeaan.
Pyytää sitä isä Jumalaltakin Tarvaalan kosken uudella kirkolla käydessään.

Mummon sydäntä särkee Marian suru. Maria on ollut aina "Mummon Tyttö".
Mummo kutsuu Mariaa Ruskoksi, koska Marian syntymä syksynä oli kuulaat aamut, komeat iltaruskot ja uljaat kuutamot.
- Kyllä se taevaanranta nyt väriään tuhlaeloo. Rusko tästä on ristittävä, ku aorinko punottaa ja kuu kultii lapsen pielukselle, Mummo oli puhellu ja heijannut hellästi laipion orresta riippuvaa pärekoppaa.
Tuvassa oli sattumoisin majaillut vanha kiertelevä munkki, Olaus, joka oli erehtynyt mummoa ojentamaan:
- Ei hyvä emäntä, se olla pakanallinen nimi. Lapsi pitää ristittämän Mariaksi oikean Pyhän Opin ja Neitsyt Marian mukaan.
- Vae pakanallinen! Tässäpä ee ennee tiijä mikä on oekee ja pyhä oppi. Niin tuo sinunnii kirkkos kuajettu, ja Lutheeruksen oppia suarnataan kirkossa, Mummo tuhahtaa, sieppaa piippunsa kiukaan raosta jysäyttäen pirtin oven kiinni pihalle painellessaan.

Usein Mummo ja Maria istuvat rantakivellä iltaruskoa katsellen. Mummo hyvittelee Mariaa silittäen hänen vahvoja ruskeita hiuksiaan, jotka laskeva aurinko saa hehkumaan, ja Mummo loruaa:
- Ootpa kaunis neitiseni, komea käköseni.
Tukka kuin tulesta tehty.
Laps oot auringon emosen, iltaruskon immetyinen.
Kevyt on Ruskon kiertäellä oman auringon aloja, valon laajan kankahia.

Mummo ei kestä katsella Marian surua, ja niinpä hän pyytää Marian marjaan eräänä aamuna.
Maria ihmettelee eväitten paljoutta. Mummo vie Marian vanhaan uhrilehtoon. Lukee loitsut ja jättää ruuat lepyttääkseen Näkin antamaan soljen takaisin.
Näkki ei anna solkea.
Suru soljesta häipyy ajan kuluessa.
1920-1930 vuosien vaiheilla Leppäveden Lähteelän talon isäntä Jaakko Salonen on perkaamassa lähteestä lähtevää ojaa. Jaakko on heittämäisillään lapiollisen mutaa ojanpenkalle, kun hän huomaa jotain kiiltävää lapiossa.
Hän poimii kiiltäväisen, huuhtaisee lähteessä, ja huomaa pitävänsö kädessään pientä sydämen muotoista pronssisolkea.
Solki toimitetaan Keski-Suomen museoon 1934.

1970- luvun alussa Laukaan Kalevalaiset Naiset yhdessä Kalevala Korun kanssa toteuttivat Laukaan korun, jonka keskusaiheena on Leppävedeltä löytynyt pronssisolki.
Korun suunnittelee arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander.

Näin tarinoi Heleena Peura 2019.


Kalevala Koru valmisti tämän sydänaiheisen Laukaan korun vuonna 1970 Liiton suvijuhlille, jotka pidettiin Laukaassa.
Korua on ollut saatavilla hopeisina ja pronssisina solkina ja riipuksina. Kalevala Korulla koru tunnetaan nimellä solki-1552. Korun on sommitellut arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander.
 
Keskikuviona oleva sydämen muotoinen messinkisolki löytyi Laukaan Leppäveden Lähteelästä 1930-luvulla.
Solki löytyi yhdessä kiväärin piipun ja karhun hampaan kanssa noin 70 -80 cm syvyydestä kaivettaessa ojaa lähteen reunaan.
 
Ranskalaisesta hovipuvusta 1400- ja 1500-luvulta lähtöisin oleva solkimalli levisi Pohjolaan ja Baltian maihin.
Alkuperäinen solki on esillä Keski-Suomen museossa.

Tällä hetkellä korua ei ole saatavilla.
Tai erilaisilta korukirppareilta ja käytetyn tavaran liikkeistä sitä voi hyvällä tuurilla löytyä.