Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
50 g voita

Vuokaan
voita
kookoshiutaleita

Valkosuklaatäyte
6 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
4 dl kermaa
400 g turkkilaista jogurttia
1 dl sokeria
puolikkaan sitruunan mehu

 Puolukkatäyte
4 liivatelehteä
5 dl puolukkahillo tai 1 l kokonaisia puolukoita
1 dl sokeria ( tai maun mukaan)

Valmistus
Voitele irtopohjavuoka ( n. 25 cm halkaisija). Levitä kookoshiutaleet.

Vatkaa kananmunat ja sokeri. Lisää jauhot ja voi.
Paista pohja 175 asteessa noin 25 minuuttia.  Anna jäähtyä ja kumoa sitten lautaselle.
Pese ja kuivaa vuoka.

Aloita täytteiden valmistus laittamalla liivatteet likoamaan kylmään veteen omiin astioihinsa.
Vatkaa kerma, sekoita siihen jogurtti, sokeri ja sulatettu valkosuklaa.
Kuumenna sitruunamehu ja sulata liivatteet siihen. Lisää liivateseos suklaatäytteeseen.

Laita puolukat ja sokeri kattilaan ja kuumenna varovasti niin että seos hiukan lämpiää ja sokeri on varmasti sulanut.
Lisää liivatteet kuumaan seokseen. Anna seoksen jäähtyä kunnolla. Vatkaa jäähtynyt seos kuohkeaksi vaahdoksi.

Leikkaa kakkupohja kahtia ja laita toinen pohja kakkuvuoan pohjalle. Pursota suklaa täyte renkaiksi pohjalle. Täytä välit puolukkahillokkeella. Nosta toinen kakkulevy päälle ja tee toinen kerros samoin. Pursota loput suklaatäytteestä niin että päällikerroksen puolukka peittyy. Tasoita pinta.

Laita kakku hyytymään kylmään ( vähintään 5 h).
Ennen esille laittoa koristele kakun pinta suklaalla tai puolukoilla.

Tämä kakku on syksyinen muunnos Raparperi-valkosuklaa kakusta

Priita Matintytär (Harhalainen) oli sotilasvirkatalon puustellin isäntänä ja emäntänä vuosina 1644-1652
Puustellin työkylä teki v.1984  Priitalle perinnepuvun ja huivin – hame ja huivikangas suunniteltiin, kudottiin ja tehtiin Puustellissa.
Puku tehtiin Puustellin emännille keittiön työpuvuksi.
Puustelli valmisti puku myös asiakkaille tilaustyönä. 

Pohja
300 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl kermaa

Täyte
5 dl vadelmia
7 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja
2 dl tummaa sokeria

Muruseos
200 g voita
2 dl sokeria
6 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria

Valmista ensin pohja: vatkaa pehmeä voi ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen vatkaten ja sitten muut ainekset.
Paista pohjaa ilman täytettä 5-10 minuuttia 200 asteessa pohjan paksuudesta riippuen.

Valmista sillä aikaa täyte ja muruseos. Levitä ensin esipaistetun pohjan päälle marjat ja sitten muruseos.
Paista 200 asteessa vielä 25 min.

Tarjolle vaikka sitten vaniljakastikkeen tai jäätelönkera.

Annos riittää isoon uunipeltiin.

Viikonloppuna voisi syödä tällaista herkua:

Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
1,5 dl kookoshiutaleita
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
50 g voita

Vuokaan
voita
kookoshiutaleita

Valkosuklaatäyte
6 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
4 dl kermaa
400 g turkkilaista jogurttia
1 dl sokeria
puolikkaan sitruunan mehu

Raparperitäyte
4 liivatelehteä
puolikkaan sitruunan mehu
5 dl pieniä raparperipaloja
1 dl sokeria

Valmistus
Voitele irtopohjavuoka ( n. 25 cm halkaisija). Levitä kookoshiutaleet.

Vatkaa kananmunat ja sokeri. Lisää jauhot ja voi.
Paista pohja 175 asteessa noin 25 minuuttia.  Anna jäähtyä ja kumoa sitten lautaselle.
Pese ja kuivaa vuoka.

Aloita täytteiden valmistus laittamalla liivatteet likoamaan kylmään veteen omiin astioihinsa.
Vatkaa kerma, sekoita siihen jogurtti, sokeri ja sulatettu valkosuklaa.
Kuumenna sitruunamehu ja sulata liivatteet siihen. Lisää liivateseos suklaatäytteeseen.

Laita raparperit, sokeri ja sitruunamehu kattilaan ja kuumenna varovasti niin että raparperit hiukan pehmiävät ( lisää tarvittaessa tilkka vettä)
Lisää liivatteet kuumaan seokseen. Anna raparperihillokkeen jäähtyä.

Leikkaa kakkupohja kahtia ja laita toinen pohja kakkuvuoan pohjalle. Pursota suklaa täyte renkaiksi pohjalle. Täytä välit raparperihillokkeella. Nosta toinen kakkulevy päälle ja tee toinen kerros samoin. Pursota loput suklaatäytteestä niin että päällikerroksen raparperi peittyy. Tasoita pinta.

Laita kakku hyytymään kylmään ( vähintään 5 h).
Ennen esille laittoa koristele kakun pinta suklaalla ( tumma tai valkoinen) tai muilla sopivilla koristeilla.

Alkukesä on raparperin aikaa. Näissä muffineissa maistuu myös häivähdys appelsiinia.

Taikina
100 g voita tai margariiniä
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl perunajauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa

Päälle
5 dl pieniä raparperipaloja
250 g maitorahkaa
200g appelisiini tuorejuustoa

Pinnalle
50 g margariiniä tai voita
1/2 dl sokeria
2 dl kookoshiutaleita
1 kananmuna

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna vatkaten.
Sekoita kuivat aineet taikinaan yhdessä kerman kanssa.

Jaa taikina korkeisiin muffinivuokiin ( 12-14 kpl) ja taoita hiukan pintaa.
Ripottele päälle raparperipalat.
Sekoita rahka ja tuorejuusto ja jaa se raparperien pinnalle.

Paista leivoksia 175 asteessa n. 15-120 minuuttia niin eetä pinta ehtii hiukan saada väriä.

Sekoita pinnalle tulevat aineet keskenään ja jaa seos leivoksien pinnalle. Jatka paistamista n. 10 minuuttia.

#kesä #raparperi #herkut #gluteeniton

Vilkas kauppareitti kulkee Leppävettä pitkin.
On 1500-luvun loppupuoli. Kauppiaat soutavat renkeineen turkiskaupoille kohti pohjoista.
Kauppa-Saksa poikkeaa Seppälän lahden rantaan, ja kannattaa kirstunsa Seppälän talon avaraan tupaan.
Kauppias levittelee pöydälle silkit, helmet hopeiset ja pronssiset käädyt ja soljet, värit, napit ym. ihanuudet, joista Seppälän tytär  Maria, ei ole osannut uneksiakkaan. maria ihailee kauppiaan kalleuksia. Hän kiinnostuu pienestä pronssisoljesta.
- Se ei varmaankaan ole liian kallis. Isän voisi saada suostuteltua ostamaan sen, hän pohtii mielessään.
Pitkän neuvottelun jälkeen isä vaivautuneena suostuu vaihtamaan soljen oravannahka-valuutalla.
- Suluhasetha ne helyjä osteloo. Pittääkö sitä jo nyt ruveta koristautumaan.

Maria on haltioissaa soljesta.
Joka pyhä hän kiinnittää soljen vaatekertaansa.
Juoksee tuon tuosta lähteelle katsomaan kuvajaistaan.
- Syntistä touhua tuo tuommonen jatkuva kuvajaisensa vahtoominen. Ee hyvvee tiijä, äiti toruskelee tytärtään.

Keskikesän sunnuntaiaamuna Maria rientää taas lähteelle vesikiulu kainalossaan.
Hän kumartuu lähteen puoleen nähdäkseen taas ihanan solkensa.
Solki luiskahtaa lähteeseen. Maria yrittää tavoittaa solkeaan, ja on itsekkin vajota lähteensilmään.
Epätoivosta suunniltaan Maria juoksee pihaan ja huutaa veräjältä:
- Näkki vei soljen!
Mummo istuu tuvan rappikivellä, tekee kummia merkkejä kädellään, ja sopottaa jotain huivinsa liepeen takana Näkin nimen kuultuaan.
Äiti kaivolla piirtää ristinmerkin, voihkii Neitsyt Mariaa. Muistaa uuden kirkonopin ja vaihtaa Neitsyen Isään Jumalaan.

Maria itkee ja etsii solkeaan.
pyytää sitä isä Jumalaltakin Tarvaalan kosken uudella kirkolla käydessään.

Mummon sydäntä särkee Marian suru. Maria on ollut aina "Mummon Tyttö".
Mummo kutsuu Mariaa Ruskoksi, koska Marian syntymä syksynä oli kuulaat aamut, komeat iltaruskot ja uljaat kuutamot.
- Kyllä se taevaanranta nyt väriään tuhlaeloo. Rusko tästä on ristittävä, ku aorinko punottaa ja kuu kultii lapsen pielukselle, Mummo oli puhellu ja heijannut hellästi laipion orresta riippuvaa pärekoppaa.
Tuvassa oli sattumoisin majaillut vanha kiertelevä munkki, Olaus, joka oli erehtynyt mummoa ojentamaan:
- Ei hyvä emäntä, se olla pakanallinen nimi. Lapsi pitää ristittämän Mariaksi oikean Pyhän Opin ja Neitsyt Marian mukaan.
- Vae pakanallinen! Tässäpä ee ennee tiijä mikä on oekee ja pyhä oppi. Niin tuo sinunnii kirkkos kuajettu, ja Lutheeruksen oppia suarnataan kirkossa, mummo tuhahtaa, sieppaa piippunsa kiukaan raosta jysäyttäen pirtin oven kiinni pihalle painellessaan.

Usein mummo ja maria istuvat rantakivellä iltaruskoa katsellen. Mummo hyvittelee Mariaa silittäen hänen vahvoja ruskeita hiuksiaan, jotka laskeva aurinko saa hehkumaan, ja mummo loruaa:
- Ootpa kaunis neitiseni, komea käköseni.
Tukka kuin tulesta tehty.
Laps oot auringon emosen, iltaruskon immetyinen.
kevyt on Ruskon kiertäellä oman auringon aloja, valon laajan kankahia.

Mummo ei kestä katsella Marian surua, ja niinpä hän pyytää Marian marjaan eräänä aamuna.
maria ihmettelee eväitten paljoutta. Mummo vie Marian vanhaan uhrilehtoon. Lukee loitsut ja jättää ruuat lepyttääkseen Näkin antamaan soljen takaisin.
Näkki ei anna solkea.
Suru soljesta häipyy ajan kuluessa.
1920-1930 vuosien vaiheilla Leppäveden Lähteelän talon isäntä Jaakko Salonen on perkaamassa lähteestä lähtevää ojaa. Jaakko on heittämäisillään lapiollisen mutaa ojanpenkalle, kun hän huomaa jotain kiiltävää lapiossa.
Hän poimii kiiltäväisen, huuhtaisee lähteessä, ja huomaa pitävänsö kädessään pientä sydämen muotoista pronssisolkea.
Solki toimitetaan Keski-Suomen museoon 1934.

1970- luvun alussa Laukaan Kalevalaiset Naiset yhdessä Kalevala Korin kanssa toteuttavat Laukaan korun, jonka keskusaiheena on Leppävedeltä löytynyt pronssisolki.
Korun suunnittelee arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander.

Näin tarinoi Heleena Peura 2019.


Kalevala Koru valmisti tämän sydänaiheisen Laukaan korun vuonna 1970 Liiton suvijuhlille, jotka pidettiin Laukaassa.
Korua on ollut saatavilla hopeisina ja pronssisina solkina ja riipuksina. Kalevala Korulla koru tunnetaan nimellä solki-1552.
 
Keskikuviona oleva sydämen muotoinen messinkisolki löytyi Laukaan Leppäveden Lähteelästä 1930-luvulla.
Solki löytyi yhdessä kiväärin piipun ja karhun hampaan kanssa noin 70 -80 cm syvyydestä kaivettaessa ojaa lähteen reunaan.
 
Ranskalaisesta hovipuvusta 1400- ja 1500-luvulta lähtöisin oleva solkimalli levisi Pohjolaan ja Baltian maihin.
Alkuperäinen solki on esillä Keski-Suomen museossa.

Tällä hetkellä korua ei ole saatavilla.
Tai erilaisilta korukirppareilta ja käytetyn tavaran liikkeistä sitä voi hyvällä tuurilla löytyä.

Vuonna 2015 oli monta syytä juhlia ja myös Laukaasta lähdettiin isolla joukolla Kalevalan päivän juhlakonserttiin Finlandia talolle.

Ennen juhlakonserttia vierailimme Ateneumissa ja nautimme maistuvan lounaan Kappelissa.

Naishehkua oli jyvässueudun naisjärjestöjen voiman näyte joka toteutettiin kuusi kertaa Minna Canthin päivän tienoilla.
 #Naishehkua
Muistoja juhlistamme:

Kuhankosken opetuskodin käsityönopettaja Sirkka Rautala oli nähnyt kuvan ja maininnan Laukaan kuvatäkistä ja hän oli ottanut kuvatäkin etsimisen asiakseen ja puhui siitä mm.  Laukaan rovasti Armas Salmenkivelle, joka sitten pitäjällä liikkuessaan kuulutteli olisiko kenelläkään tietoja Laukaan kuvatäkin kohtalosta.
 
Tiedustelun seurauksena kuvatäkki löytyi vuonna 1966 erään talon aitasta, josta se siirrettiin säilytettäväksi Kalluntuvan museokylään.
 
Puustellin työkylän kudonnanohjaaja Maarit Liukkunen vieraili 1980- luvun alussa Keskisen talossa ja sieltä löytyi kuvatäkistä myös sininen versio, josta tehtiin  mallipiirros ja ohjeet. Siskokset olivat aikanaan nähtävästi kutoneet kuvatäkit samaan loimeen, toinen ruskean, toinen sinisen. Vanha malli kuvattiin  ja siitä tehtiin sitten ohje siniseen kuvatäkkiin. Valokuvat ja mallipiirrokset ovat  tallessa Puustellissa.

Alkuperäinen Kalluntuvan museokylästä löytyvä täkki on kudottu 1858 Laukaan Oksalan kylässä Keskisen talossa.

 

V. 1989 yhdistykselle valmistui myyntiin vanhan mallin mukainen puuvillainen huivi, jonka ensimmäisen kappaleen vastaanotti yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Sirkka Salmenkivi.

Huivin värit ja raidoitus on ollut tyypillinen muuallakin lähiseudulla sillä Hankasalmelta löytyy lähes samanlainen huivi villaisena.

 Alkuperäinen huivi löytyy Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistyksen arkistosta.