Vilkas kauppareitti kulkee Leppävettä pitkin.
On 1500-luvun loppupuoli. Kauppiaat soutavat renkeineen turkiskaupoille kohti pohjoista.
Kauppa-Saksa poikkeaa Seppälän lahden rantaan, ja kannattaa kirstunsa Seppälän talon avaraan tupaan.
Kauppias levittelee pöydälle silkit, helmet hopeiset ja pronssiset käädyt ja soljet, värit, napit ym. ihanuudet, joista Seppälän tytär  Maria, ei ole osannut uneksiakkaan. Maria ihailee kauppiaan kalleuksia. Hän kiinnostuu pienestä pronssisoljesta.
- Se ei varmaankaan ole liian kallis. Isän voisi saada suostuteltua ostamaan sen, hän pohtii mielessään.
Pitkän neuvottelun jälkeen isä vaivautuneena suostuu vaihtamaan soljen oravannahka-valuutalla.
- Suluhasetha ne helyjä osteloo. Pittääkö sitä jo nyt ruveta koristautumaan.

Maria on haltioissaa soljesta.
Joka pyhä hän kiinnittää soljen vaatekertaansa.
Juoksee tuon tuosta lähteelle katsomaan kuvajaistaan.
- Syntistä touhua tuo tuommonen jatkuva kuvajaisensa vahtoominen. Ee hyvvee tiijä, äiti toruskelee tytärtään.

Keskikesän sunnuntaiaamuna Maria rientää taas lähteelle vesikiulu kainalossaan.
Hän kumartuu lähteen puoleen nähdäkseen taas ihanan solkensa.
Solki luiskahtaa lähteeseen. Maria yrittää tavoittaa solkeaan, ja on itsekkin vajota lähteensilmään.
Epätoivosta suunniltaan Maria juoksee pihaan ja huutaa veräjältä:
- Näkki vei soljen!
Mummo istuu tuvan rappukivellä, tekee kummia merkkejä kädellään, ja sopottaa jotain huivinsa liepeen takana Näkin nimen kuultuaan.
Äiti kaivolla piirtää ristinmerkin, voihkii Neitsyt Mariaa. Muistaa uuden kirkonopin ja vaihtaa Neitsyen Isään Jumalaan.

Maria itkee ja etsii solkeaan.
Pyytää sitä isä Jumalaltakin Tarvaalan kosken uudella kirkolla käydessään.

Mummon sydäntä särkee Marian suru. Maria on ollut aina "Mummon Tyttö".
Mummo kutsuu Mariaa Ruskoksi, koska Marian syntymä syksynä oli kuulaat aamut, komeat iltaruskot ja uljaat kuutamot.
- Kyllä se taevaanranta nyt väriään tuhlaeloo. Rusko tästä on ristittävä, ku aorinko punottaa ja kuu kultii lapsen pielukselle, Mummo oli puhellu ja heijannut hellästi laipion orresta riippuvaa pärekoppaa.
Tuvassa oli sattumoisin majaillut vanha kiertelevä munkki, Olaus, joka oli erehtynyt mummoa ojentamaan:
- Ei hyvä emäntä, se olla pakanallinen nimi. Lapsi pitää ristittämän Mariaksi oikean Pyhän Opin ja Neitsyt Marian mukaan.
- Vae pakanallinen! Tässäpä ee ennee tiijä mikä on oekee ja pyhä oppi. Niin tuo sinunnii kirkkos kuajettu, ja Lutheeruksen oppia suarnataan kirkossa, Mummo tuhahtaa, sieppaa piippunsa kiukaan raosta jysäyttäen pirtin oven kiinni pihalle painellessaan.

Usein Mummo ja Maria istuvat rantakivellä iltaruskoa katsellen. Mummo hyvittelee Mariaa silittäen hänen vahvoja ruskeita hiuksiaan, jotka laskeva aurinko saa hehkumaan, ja Mummo loruaa:
- Ootpa kaunis neitiseni, komea käköseni.
Tukka kuin tulesta tehty.
Laps oot auringon emosen, iltaruskon immetyinen.
Kevyt on Ruskon kiertäellä oman auringon aloja, valon laajan kankahia.

Mummo ei kestä katsella Marian surua, ja niinpä hän pyytää Marian marjaan eräänä aamuna.
Maria ihmettelee eväitten paljoutta. Mummo vie Marian vanhaan uhrilehtoon. Lukee loitsut ja jättää ruuat lepyttääkseen Näkin antamaan soljen takaisin.
Näkki ei anna solkea.
Suru soljesta häipyy ajan kuluessa.
1920-1930 vuosien vaiheilla Leppäveden Lähteelän talon isäntä Jaakko Salonen on perkaamassa lähteestä lähtevää ojaa. Jaakko on heittämäisillään lapiollisen mutaa ojanpenkalle, kun hän huomaa jotain kiiltävää lapiossa.
Hän poimii kiiltäväisen, huuhtaisee lähteessä, ja huomaa pitävänsö kädessään pientä sydämen muotoista pronssisolkea.
Solki toimitetaan Keski-Suomen museoon 1934.

1970- luvun alussa Laukaan Kalevalaiset Naiset yhdessä Kalevala Korun kanssa toteuttivat Laukaan korun, jonka keskusaiheena on Leppävedeltä löytynyt pronssisolki.
Korun suunnittelee arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander.

Näin tarinoi Heleena Peura 2019.


Kalevala Koru valmisti tämän sydänaiheisen Laukaan korun vuonna 1970 Liiton suvijuhlille, jotka pidettiin Laukaassa.
Korua on ollut saatavilla hopeisina ja pronssisina solkina ja riipuksina. Kalevala Korulla koru tunnetaan nimellä solki-1552. Korun on sommitellut arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander.
 
Keskikuviona oleva sydämen muotoinen messinkisolki löytyi Laukaan Leppäveden Lähteelästä 1930-luvulla.
Solki löytyi yhdessä kiväärin piipun ja karhun hampaan kanssa noin 70 -80 cm syvyydestä kaivettaessa ojaa lähteen reunaan.
 
Ranskalaisesta hovipuvusta 1400- ja 1500-luvulta lähtöisin oleva solkimalli levisi Pohjolaan ja Baltian maihin.
Alkuperäinen solki on esillä Keski-Suomen museossa.

Tällä hetkellä korua ei ole saatavilla.
Tai erilaisilta korukirppareilta ja käytetyn tavaran liikkeistä sitä voi hyvällä tuurilla löytyä.

Vuonna 2015 oli monta syytä juhlia ja myös Laukaasta lähdettiin isolla joukolla Kalevalan päivän juhlakonserttiin Finlandia talolle.

Ennen juhlakonserttia vierailimme Ateneumissa ja nautimme maistuvan lounaan Kappelissa.

Naishehkua oli jyvässeudun naisjärjestöjen voimannäyte joka toteutettiin kuusi kertaa Minna Canthin päivän tienoilla.
 #Naishehkua
Muistoja juhlistamme:

Kuhankosken opetuskodin käsityönopettaja Sirkka Rautala oli nähnyt kuvan ja maininnan Laukaan kuvatäkistä ja hän oli ottanut kuvatäkin etsimisen asiakseen ja puhui siitä mm.  Laukaan rovasti Armas Salmenkivelle, joka sitten pitäjällä liikkuessaan kuulutteli olisiko kenelläkään tietoja Laukaan kuvatäkin kohtalosta.
 
Tiedustelun seurauksena kuvatäkki löytyi vuonna 1966 erään talon aitasta, josta se siirrettiin säilytettäväksi Kalluntuvan museokylään.
 
Puustellin työkylän kudonnanohjaaja Maarit Liukkunen vieraili 1980- luvun alussa Keskisen talossa ja sieltä löytyi kuvatäkistä myös sininen versio, josta tehtiin  mallipiirros ja ohjeet. Siskokset olivat aikanaan nähtävästi kutoneet kuvatäkit samaan loimeen, toinen ruskean, toinen sinisen. Vanha malli kuvattiin  ja siitä tehtiin sitten ohje siniseen kuvatäkkiin. Valokuvat ja mallipiirrokset ovat  tallessa Puustellissa.

Alkuperäinen Kalluntuvan museokylästä löytyvä täkki on kudottu 1858 Laukaan Oksalan kylässä Keskisen talossa.

 

V. 1989 yhdistykselle valmistui myyntiin vanhan mallin mukainen puuvillainen huivi, jonka ensimmäisen kappaleen vastaanotti yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Sirkka Salmenkivi.

Huivin värit ja raidoitus on ollut tyypillinen muuallakin lähiseudulla sillä Hankasalmelta löytyy lähes samanlainen huivi villaisena.

 Alkuperäinen huivi löytyy Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistyksen arkistosta.

Ainekset
150                      g                           voita
1                           kp                        sokeria
3                                                        kananmunaa
1                           dl                         kermaa
1                           dl                         mantelilastuja
1                           dl                         kookoshiutaleita
2                           tl                          kardemummaa
2                           kp                        vehnäjauhoja
2                           tl                          leivinjauhetta
 
Valmistus
Voi ja sokeri hierotaan vaahdoksi, munta lisätään yksitellen vatkaten voivaahtoon. Sitten lisätään mantelilastut ja kookoshiutaleet. Jauhot, joihin leivinjauhe ja kardemumma on sekoitettu, lisätään kerman kanssa vuorotellen. Taikina nostellaan vuokaan. Paitetaan 20 min. 200 asteessa, 20 min. 150 asteessa, yht 40 min.

Kaakun näkö, tuoksu ja maku antavat iloiset hymykuopat poskii.

Toivo Pekkasella oli tapana keittää kahvi munien kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että kahvinporoista kahvia keittäessään hän selvitti juoman laittamalla siihen kananmunan valkuaista. Pienen hetken päästä hän kaatoi kahvin sihdin läpi kahvikuppeihin. Näin enin osa kahvinporoista jäi pannun pohjalle.
Kahvinselvikkeenä saatettiin kananmunan valkuaisen lisäksi käyttää kalannahkaa, kalansuomuja, keinotekoisesti valmistettua selvikettä tai joskus myös suolaa ja munankuoria. Kalansuomuiksi sopivat suurisuomuisten kalojen, kuten lahnojen, suomut, jotka ennen käyttöä pestiin hyvin ja kuivattiin. Kalannahkaselvikkeenä käytettiin lipeäkalan nahkaa, joka esikäsiteltiin samalla tavalla.
Selvikkeiden vaikutus perustui siihen, että ne osittain liukenivat kuumassa vedessä hiukan liimamaiseksi liuokseksi, johon porohiukkaset takertuivat ja painuivat nopeammin kahvipannun pohjalle.

Laukaan Kalevalaiset naiset juhlivat  vuonna 2014 kuudettakymmenettä toimintavuottaan. Yhdistys perustettiin kirjailija Elsa Heporaudan johdolla lokakuussa 1954 vaalimaan kansallista perinnettä, mutta myös uudistamaan suomalaista kulttuuria. Juhlavuoden kunniaksi Laukaan Kalevalaiset naiset julkaisivat paikallisen kulttuuripersoonan Toivo Pekkasen leivonnaisreseptejä ja aikalaismuistoja hänestä.
Korpilahdelta Laukaaseen kotiutunut Pekkanen toimi Vihtavuoren koulun johtajaopettajana 1930-luvun alusta 1960-luvun alkupuolelle saakka. Opetustyönsä ohessa hän järjesti pitoja niin Laukaassa kuin pitäjän rajojen ulkopuolella. Ruoanlaitto- ja leipomistaitonsa ansiosta hän oli suosittu pitokokki, joka järjesti maittavat tarjoilut moniin laukaalaisten juhliin. Hän veti myös suosittuja leivonta- ja ruoanlaittokursseja.
Kirja Pekkasesta ja hänen leivonnaisresepteistään julkaistiin Topin päivänä 2.11. 2014. Kirjassa  kerrotaan, millainen ihminen Toivo Pekkanen oli. Pekkasen opettajapersoonaa valotetaan hänen entisten oppilaidensa kertomien muistojen kautta. Mainiosta ruokajuhlien järjestäjästä kertovat hänen tarjoiluistaan nauttineet ja hänen kanssaan pitoja laittaneet. Pekkaselle tyypillistä oli sinutella kaikkia ikään tai virka-asemaan katsomatta. Tavastaan hän ei luopunut silloinkaan, kun tapasi presidentti Kekkosen. Kirjasta selviää muun muassa se, miten hänen onnistui tehdä tämä luontevalla tavalla!